kaisallisia kaikuja - mothertoungue (re)discovered

Kirjoittaminen suomeksi tuntuu hirvittävän paljon henkilökohtaisemmalta kuin kirjoittaminen englanniksi. Olen viime aikoina tottunut ilmaisemaan ajatuksiani vain vierailla kielillä ja nyt tämä oma äidinkieleni ei sitten millään tunnu taipuvan haluamikseni sanakäänteiksi. Omat odotukseni suomenkielisiä kirjoituksiani kohtaan ovat luonnollisesti myös korkealla ja jokainen tekemäni virhe on osoitus sivistymättömyydestä -vierailla kielillä on vain luonnollista tehdä pilkkuvirheitä. Lisäksi ajattelen, että olen parempi kirjoittamaan englantia vierasmaalaisena kuin kirjoittamaan suomea suomalaisena. Yhtenä syynä tähän kankeuteen lienee myös se, että englanniksi kirjoitan ja puhun samalla tavalla kun taas suomeksi puhuttu äidinkieleni on ulkomaiden & Turun ajan hioma (armas) Oulunmurre. Noh, eiköhän tämä tästä, seuraavan kappaleen kirjoittamiseen tuskin menee enää 15 minuuttia!

On myös jännää, miten kieli ja sen hallitseminen muovaavat ulkoista käytöstämme. Saksaksi olen huomattavan vähäsanaisempi ja hiljaisempi kuin englanniksi ja espanjaksi olen n. 3 vuotias lapsi. Suomeksi olen mitä milloinkin, mutta yleensä pystyn ilmaisemaan itseäni tarkasti. Paitsi välillä. Niin kuin ehkä vähän niin kuin nyt.

Luin saksalaista (miesten)lehteä viikonloppuna ja siellä oli artikkeli näistä blogeista. Julkkikseksi tulo ei kuulema koskaan ole ollut näin helppoa! Olen ajatellut tätä omaa kirjoitteluani ja perustellut sitä halulla pitää yhteyttä läheisiini ja jakaa ajatuksiani jo tuntemieni ihmisten kanssa. Mutta samalla, pakkohan se on myöntää, pidän myös ajatuksesta saada oma ääneni kuuluviin ja "julkaista" kirjoituksiani (seuraavaaksi haluaisin päästä levyttämään). En usko, ettäkö monikaan vieras näitä merkintöjäni lukee, mutta samalla odottelen kommentteja uusilta lukijoiltani. Olen myös jo kauan pyöritellyt ajatusta blogini hyödyntämisestä ensi kevään työnhaussa. Mutta ehkäpä sitä varten perustan uuden, hallitumman weblogin nimeltään palkatkaaminutpliis! tai singlewhitefemale tai joblessinfinland. Tai miten olisi jobiaetsimässä...Kaisa4hire saatettaisiin tulkita väärin. Jokatapauksessa, minusta tämä on hauskaa puuhaa ja businessnaisena on myös erittäin mielenkiintoista, miten tämmöisen uudet keksinnöt leviävät ja saavat uusia (luovia) käyttömuotoja. Vaikka niistä sitten siten tulisikin pahojen markkinavoimien kätyreitä.

Ostin muuten sen kyseisen lehden oikeastaan vahingossa; sen teemana oli Luovuus (be creative!) ja kansikuvan vähäpukeiset typykät olivat harhaanjohtavan tyylitellysti vähäpukeisia. Luulin siis ostavani paikallista Imagea, mutta taisinkin ostaa Miehen Glorian, vaimikäselieolisi se vastaava. Mutta mitäpä siitä, artikkeleiden takiahan lehtiä kuin lehtiä on aina osteltu. Luovuuteen kehotettiin pyrkimään teknologiaa uudella tavalla hyödyntämällä, yksinkertaisesti aloittamalla, harrastamalla seksiä, yksityiskohtiin rakastumalla, elämällä säännönmukaisesti, asumalla halvalla alueella, odottamalla mutta odotusajan hyödyntämällä, verkostoitumalla ja uusia materiaaleja käyttämällä. Jokaiselle siis jotain ja aika yleismaailmallisia totuuksia kaikki tyynni. Olen yrittänyt täällä Bonnissa välttää elämistä jo sitä seuraavaa vaihetta odottaen, suurimmaksi osin siinä onnistuenkin. Life is what happens while you are making other plans, muistuttelen itselleni. Ja vaikka olenkin siihen odottamiseen jossain määrin syyllistynyt, olen kyllä hyödyntänyt sen ajan mielestäni aika hyvin. Olen ympäröinyt itseni luovilla asioilla ja ihmisillä sekä yleisesti ottaen inspiroitunut elämästä. Olen oppinut taas uusia asioita itsestäni ja tajunnut, miten kaikki on lopulta kiinni vain siitä, kuinka omat asiansa/ tekemisensä onnistuu muille esittämään ja kuinka omiin mahdollisuuksiinsa uskoo. Muita listan asioita aion myös tässä ajan kanssa kokeilla, viimeistään Intiassa niihin varmasti tarjoutuu mahdollisuus. Katsotaan sitten, miten tämä luovuuden etsintä tästä kehittyy ja mihin siinä mahdollisesti päädyn!

Ja onhan sekin jo osoitus jostain, että "vahingossa" ostaa lehden, jota normaalisti ei lukisi, vain koska sen kannessa lukee se yksi tietty taikasana. Where there is a will there is a way... Luovaa viikkoa murmelini!